maanantai 25. kesäkuuta 2018

Jörö-Jorman Kuolema

Yksin jäi Jörö-Jorma
Rakkaansa lähdettyä
Ei vanhaa kiukkuista juoppoa
Jaksanut katsella hänkään

Jorma kaivoi itselleen kuopan
jäi sinne itkemään, kiviä, soraa ja multaa
heitti hän ylleen, ja huusi yhtenään

’Kaikkesi yritit ja kaiken pilasin,
paska olen, vieköön maa minut pois
ennen kuin loputkin tuhoan’

Niin kieri Jorma omassa surussa ja paskassaan
päivät vaihtui vuodeksi ja paskat mullaksi
kunnes maa peitti häpeän ja suru ruokki mullat

Oli Jormasta enää kukkaketo jäljellä
Ja eräänä päivänä, tunsi hän, kuinka tuttu käsi
kukan nosti, tuoden tutun ilon naurahduksen

’Rakkaani!’- hän huudahti;
mutta enää ei ollut keuhkoja, ei ilmaa
kuljettaa vokaaleja.
Vai ruoho joka hitaasti keinui
tuulessa kohti rakkaansa muistoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti